Miksi akillesjänne on kipeä? — Reijolan Fysioterapia Joensuu

Akillesjänne on kehon vahvin jänne ja se kestää kävelyssä moninkertaisen kehon painon verran kuormitusta. Silti se on yksi yleisimmistä kipualueista erityisesti liikunnallisilla ihmisillä. Kipu voi alkaa hitaasti ja huomaamattomasti tai iskeä äkillisesti rasituksen jälkeen.

Tärkeä lähtökohta on ymmärtää, että akillesjänteen kipu ei ole yksi yhtenäinen tila. Kipu voi sijaita eri kohdissa jännettä ja syyt vaihtelevat sen mukaan. Tämä vaikuttaa suoraan siihen miten tilannetta hoidetaan. Tässä blogissa käydään läpi mistä akillesjänteen kipu johtuu ja miten se tunnistetaan.

Mitä akillesjänne on ja mitä se tekee

Akillesjänne yhdistää pohkeen lihakset, gastrocnemiuksen eli kaksoiskantalihaksen ja soleuksen eli leveän kantalihaksen, kantapäähän. Se on kehon pisin ja vahvin jänne ja sen tehtävä on siirtää pohkeen lihasten tuottama voima kantapäähän. Tämä mahdollistaa kävelemisen, juoksemisen, hyppäämisen ja varpailleen nousemisen.

Akillesjänne kestää huomattavia voimia. Kävelyssä se kantaa noin 3-4 kertaa kehon painon verran kuormitusta ja juoksussa jopa 6-8 kertaa. Tämä tarkoittaa, että 80 kilogrammaa painava henkilö kuormittaa akillesjännettään noin 480-640 kilogrammalla jokaisen juoksuaskeleen aikana. Kun tämä toistuu tuhansia kertoja harjoituksessa, kudosten sietokyky on kovalla koetuksella.

Jänne ei sisällä verisuonia samalla tavalla kuin lihas. Tämä tarkoittaa, että sen aineenvaihdunta on hitaampaa ja paraneminen vie enemmän aikaa kuin lihasvaurioissa. Juuri tämä selittää osaltaan sen, miksi akillesjänteen vaivat voivat pitkittyä ja vaativat kärsivällisyyttä hoidossa.

Kaksi eri kiputyyppiä

Akillesjänteen kipu jaetaan kahteen päätyyppiin sen mukaan, missä kohtaa jännettä kipu sijaitsee. Tämä jako on tärkeä, koska syyt ja hoito eroavat merkittävästi toisistaan.

Jänteen keskiosan kipu tarkoittaa kipua noin 2-6 senttimetriä kantapäästä ylöspäin, jänteen paksuimmassa kohdassa. Tämä on yleisempi tyyppi erityisesti juoksijoilla ja urheilijoilla. Alue on usein aristava painettaessa ja jänteessä voi tuntua paksuuntuma. Kipu on tyypillisesti pahimmillaan harjoituksen alussa ja helpottaa lämmittelyssä, mutta palaa rasituksen jälkeen.

Kiinnityskohdankipu tarkoittaa kipua siellä, missä jänne kiinnittyy kantapäähän. Se on yleisempi ikääntyneillä ja vähemmän aktiivisilla henkilöillä. Kipu tuntuu suoraan kantapään takaosassa ja voi liittyä kantapään takaosaan kehittyvään luiseen ulokkeeseen. Tämä tyyppi on usein haastavampi hoitaa kuin jänteen keskiosan kipu.

Näiden kahden tyypin erottaminen on tärkeää, koska esimerkiksi eksentrinen eli jarruttava pohjeharjoittelu, joka on tehokkain hoitomuoto jänteen keskiosan kivussa, ei toimi yhtä hyvin kiinnityskohdankivussa. Väärä hoito voi jopa pahentaa tilannetta.

Kolmas kiputyyppi jalkaterän asennosta

Jalkaterän linjaus voi vaikuttaa siihen, miten akillesjänne kuormittuu liikkeen aikana. Sekä liiallinen pronaatio eli jalkaterän kaatuminen sisäänpäin, että voimakas supinaatio eli ulospäin kääntyminen voivat aiheuttaa jänteeseen kiertokuormitusta, joka toistuvana rasittaa kudosta.

Tutkimusnäyttö tästä yhteydestä on kuitenkin ristiriitainen. Dynaaminen eversio eli kantapään ulospäin kääntyminen juoksussa on yhdistetty heikentyneeseen akillesjänteen verenkiertoon rasituksen jälkeen. Staattinen jalka-asento levossa ei kuitenkaan yksinään selitä akillesjänteen kipua.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jalkaterän linjaus on yksi tekijä muiden joukossa. Se arvioidaan osana kokonaisarviota vastaanotolla eikä sen perusteella tehdä johtopäätöksiä ilman muuta tietoa.

Mistä akillesjänteen kipu johtuu

Akillesjänteen kipu ei synny yhdestä syystä. Taustalla on useimmiten usean tekijän yhdistelmä, joka on kehittynyt hitaasti.

Ylikuormitus on yleisin syy. Kun harjoitusmäärä kasvaa liian nopeasti, jänne ei ehdi sopeutua uuteen kuormitukseen. Juoksuharjoittelun nopea lisääminen, uuden lajin aloittaminen tai pitkä kävelyretki totutusta poikkeavassa maastossa voivat ylittää jänteen sietokyvyn kerralla. Jänne reagoi tähän rappeutumismuutoksella, ei varsinaisella tulehduksella.

Pohkeen lihasten heikkous tai kireys on toinen keskeinen tekijä. Kun pohje ei toimi optimaalisesti, akillesjänne joutuu kantamaan suuremman osan kuormituksesta. Heikkous pohkeessa tarkoittaa, että jänne tekee enemmän töitä jokaisen askeleen aikana. Kireys taas rajoittaa nilkan liikkuvuutta ja muuttaa kuormituksen jakautumista.

Nilkan dorsifleksion eli koukistuksen rajoittuminen on merkittävä riskitekijä. Kun nilkka ei taitu riittävästi eteenpäin, keho kompensoi muuttamalla askellustapaa tavalla, joka lisää akillesjänteen kuormitusta.

Ikä vaikuttaa jänteen ominaisuuksiin. Jänteen venyvyys ja palautumiskyky heikkenevät iän myötä, mikä tekee siitä alttiimman rappeutumismuutoksille. Tämä selittää osaltaan miksi kiinnityskohdankipu on yleisempi ikääntyneillä.

Miten tilanne arvioidaan

Akillesjänteen kivun arvio alkaa haastattelusta. Milloin kipu alkoi, miten se käyttäytyy päivän mittaan ja mitkä tilanteet provosoivat oireen. Harjoitusmäärän äkillinen kasvu tai muutos harjoittelussa on tärkeä selvittää koska se on yleinen laukaiseva tekijä.

Kivun sijainti kertoo ensimmäisen vihjeen kiputyypistä. Painamalla jännettä eri kohdista selviää, onko kyseessä jänteen keskiosan kipu vai kiinnityskohdankipu. Mahdollinen paksuuntuma tai turvotus arvioidaan samalla. Nilkan koukistus mitataan ja pohkeen lihasten voima sekä kireys arvioidaan koska ne vaikuttavat suoraan akillesjänteen kuormittumiseen. Jalkaterän linjaus ja kävelyn biomekaniikka tarkistetaan tarvittaessa.

Kokonaisarvio on tärkeä koska kiputyyppi ohjaa suoraan hoidon suunnittelua. Jänteen keskiosan kipu ja kiinnityskohdankipu reagoivat eri tavalla hoitoon ja tämä on tärkeä tunnistaa ennen kuin harjoittelu aloitetaan.

Pääpiirteissään miten hoidetaan

Akillesjänteen kipu paranee useimmiten konservatiivisella hoidolla. Leikkaus on harvinainen ja se harkitaan vasta kun muut keinot eivät ole auttaneet kuukausien aikana.

Harjoittelu on hoidon perusta molemmissa kiputyypeissä, mutta tekniikka eroaa. Jänteen keskiosan kivussa eksentrinen eli jarruttava pohjeharjoittelu on parhaiten tutkittu ja todettu tehokkaaksi. Kiinnityskohdankivussa eksentrinen harjoittelu ei toimi yhtä hyvin ja voi jopa pahentaa oiretta, jolloin isometrinen eli staattinen harjoittelu on parempi lähtökohta.

Kuormituksen säätely on tärkeää hoidon alkuvaiheessa. Harjoitusmäärää ei lopeteta kokonaan, mutta se sopeutetaan niin että jänne saa mahdollisuuden palautua. Täydellinen lepo ei auta, koska jänne tarvitsee sopivaa kuormitusta parantuakseen.

Jalkaterän linjauksen korjaaminen tukipohjallisten avulla voi olla osa hoitoa silloin kun linjaus on selkeästi poikkeava ja liittyy oireisiin. Se ei kuitenkaan korvaa harjoittelua.

Tarkempi kuntoutussuunnitelma riippuu aina kiputyypistä ja yksilöllisestä tilanteesta. Tästä aiheesta kirjoitamme tarkemmin erillisissä blogeissa, jotka käsittelevät jänteen keskiosan ja kiinnityskohdankivun kuntoutusta erikseen.

Yhteenveto

Akillesjänteen kipu ei ole yksi yhtenäinen tila. Se voi sijaita jänteen keskiosassa, kiinnityskohdassa kantapäässä tai liittyä jalkaterän linjauksen aiheuttamaan kiertokuormitukseen. Kiputyypin tunnistaminen on tärkeää, koska hoito eroaa merkittävästi toisistaan.

Ylikuormitus, pohkeen lihasten heikkous tai kireys ja nilkan koukistuksen rajoittuminen ovat yleisimpiä taustatekijöitä. Jänne ei sisällä verisuonia samalla tavalla kuin lihas, joten paraneminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä.

Harjoittelu on hoidon perusta mutta tekniikka riippuu kiputyypistä. Jänteen keskiosan kivussa eksentrinen pohjeharjoittelu on tehokkain. Kiinnityskohdankivussa sama harjoittelu voi pahentaa oiretta, joten lähestymistapa on erilainen. Tarkempi kuntoutus käsitellään erillisissä blogeissa.

Reijolan Fysioterapiassa tavoitteemme ei ole pelkästään saada kipua pois. Tavoitteemme on saada sinut kuntoon ja pysymään kunnossa. Käy tutustumassa fysioterapiapalveluihimme ja katso ketkä sinua hoitavat.

Ajanvaraus: https://reijolaft.fi/ajanvaraus

Lue lisää:

Plantaarifaskiitti, miten se hoidetaan kuntoon?
Nilkan ja jalkaterän nivelrikko, mistä se johtuu?
Lonkan liikerajoitus, mistä se voi johtua?
Trochanter bursiitti ja lonkan ulkosivun kipu
Piriformis-oireyhtymä, mistä se johtuu?

Tietoa kirjoittajasta

Tämän blogin on kirjoittanut Teppo Holopainen, fysioterapeutti (AMK) ja insinööri (AMK), joka työskentelee Joensuun alueella. Teppo tuo fysioterapiaan insinöörimäistä tarkkuutta ja analysoi kehon toimintaa järjestelmällisesti etsien oireiden taustasyitä, ei vain helpotusta hetkeksi. Yli 10 vuoden yrittäjäkokemuksella hän on syventänyt osaamistaan OMT-koulutuksilla alaraajojen fysioterapiassa, lantionpohjan fysioterapiassa ja urheilufysioterapiassa.