Piriformis-oireyhtymä, mistä se johtuu?

Piriformis-oireyhtymä on pakaran alueen kiputila, joka sekoitetaan usein lannerangan hermopinteeseen. Kipu tuntuu pakarassa, voi säteillä reiteen ja on pahimmillaan istumisessa. Moni hakeutuu ensin selän kuvantamiseen, vaikka syy löytyy aivan muualta.

Mitä piriformis-lihas tekee

Piriformis on syvä pakaralihas, joka sijaitsee pakaran alueella ristiluun ja reisiluun välissä. Se kiinnittyy ristiluuhun ja kulkee lantion läpi reisiluun isoon sarvennoiseen. Tehtävältään se on lonkan ulkokiertäjä ja loitontaja ja se osallistuu lantion stabilointiin kävelyssä ja seisomisessa.

Piriformis-lihaksen anatominen sijainti tekee siitä erityisen. Iskiashermo kulkee lihaksen alta tai sen läpi riippuen yksilöllisestä anatomiasta. Tutkimuksissa on havaittu, että noin 17 prosentilla ihmisistä iskiashermo kulkee piriformis-lihaksen läpi tai sen yli poikkeavalla tavalla. Tämä anatominen variaatio on yksi keskeisimmistä piriformis-oireyhtymän taustatekijöistä.

Mistä piriformis-oireyhtymä johtuu

Piriformis-oireyhtymä ei synny yhdestä syystä. Taustalla voi olla anatominen variaatio, trauma, ylikuormitus tai lihasepätasapaino ja useimmiten näiden yhdistelmä.

Anatominen variaatio on merkittävin yksittäinen taustatekijä. Kun iskiashermo kulkee piriformis-lihaksen läpi tai poikkeavassa suhteessa siihen, hermon puristusriski kasvaa jo normaalin lihasaktivaation aikana. Tämä ei tarkoita, että oireet olisivat väistämättömiä, mutta se tarkoittaa että kynnys oireiden syntymiseen on matalampi.

Trauma on toinen yleinen laukaiseva tekijä. Tutkimusten mukaan noin 38 prosentilla piriformis-oireyhtymää sairastavista on taustalla tylppä vamma lantion alueelle tai piriformis-lihaksen rasitusvamma voimakkaan urheilusuorituksen seurauksena. Kaatuminen, kolari tai äkillinen vääntöliike voi aiheuttaa lihakseen turvotusta ja verenpurkaumia jotka puristavat iskiashermoa.

Ylikuormitus ja toistuvat liikkeet voivat aiheuttaa lihaksen hypertrofian eli liikakasvun. Pitkät juoksumatkat, portaiden nousu tai toistuva lonkan ulkokierto työssä voivat kuormittaa piriformis-lihasta niin, että se paksuuntuu ja alkaa ahtauttaa iskiashermon kulkureittiä.

Lihasepätasapaino lantion alueella on usein ylläpitävä tekijä. Jos pakara- tai lonkan loitontajalihakset ovat heikot, piriformis joutuu kompensoimaan ja kuormittuu enemmän kuin sen tulisi.

Miten piriformis-oireyhtymä oireilee

Tyypillisin oire on pakarakipu. Se tuntuu syvällä pakaran alueella ja voi säteillä reiden takaosaan ja pohkeeseen. Kipu muistuttaa iskiasta ja onkin usein sen ensimmäinen epäilty syy.

Istuminen pahentaa oireita selkeästi. Pitkäkestoinen istuminen, erityisesti kovalla alustalla tai jalat ristissä, provosoi kipua koska piriformis-lihas joutuu jännittyneeseen asentoon ja painaa iskiashermoa. Monet kuvaavat, että ajaminen autolla tai pitkä työpäivä toimistossa tekee olon sietämättömäksi.

Liike usein helpottaa. Tämä on yksi tärkeimmistä erottavista tekijöistä verrattuna lannerangan hermopinteeseen, jossa liike voi pahentaa oiretta. Piriformis-oireyhtymässä kevyt kävely tai venyttely tuo helpotusta kun lihas pääsee liikkumaan ja verenkierto paranee.

Arkuus iskiadikuksen alueella on tyypillinen löydös. Painallus piriformis-lihaksen kohdalle pakarassa provosoi kivun ja voi jopa toistaa säteilyoireen reiteen. Lonkan ulkokierto vastustusta vasten on toinen klassinen provokaatioliike.

Puutumista ja pistelyä voi esiintyä, mutta ne ovat harvinaisempia kuin lannerangan hermopinteessä. Jos puutuminen on voimakasta ja jatkuvaa, lannerangan syy on todennäköisempi.

Miksi diagnoosi on haastavaa

Piriformis-oireyhtymä on poissulkudiagnoosi. Se tarkoittaa, että diagnoosi vahvistuu vasta kun yleisemmät syyt on suljettu pois. Lannerangan välilevyn pullistuma, hermojuuren pinne tai fasettinivelen kipu voivat tuottaa täysin samankaltaisia oireita ja ne ovat huomattavasti yleisempiä kuin piriformis-oireyhtymä.

Kuvantaminen ei yleensä vahvista diagnoosia suoraan. MRI voi paljastaa piriformis-lihaksen poikkeavan anatomian tai turvotuksen, mutta normaalit löydökset eivät poissulje oireyhtymää. Tämä tekee kliinisestä arviosta erityisen tärkeän.

Tutkijoiden välillä on erimielisyyttä siitä, kuinka yleinen piriformis-oireyhtymä todella on. Osa pitää sitä ylidiagnosoituna tilana, jossa pakarakipu selitetään piriformis-lihaksella vaikka syy on muualla. Osa taas katsoo sen olevan alidiagnosoitu koska se jää lannerangan löydösten varjoon. Tämä ristiriita näkyy myös hoitotuloksissa: konservatiivinen hoito tehoaa tutkimusten mukaan noin 41 prosentilla potilaista mikä viittaa siihen, että osalla diagnoosi on alunperin ollut väärä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että huolellinen haastattelu ja liikkeen tarkastelu ovat tärkeämpiä kuin yksittäinen testi. Missä kipu tuntuu, milloin se pahenee ja mitkä liikkeet provosoivat tai helpottavat, nämä kertovat enemmän kuin mikään kuvantaminen.

Miten piriformis-oireyhtymää hoidetaan

Fysioterapia on ensisijainen hoitomuoto ja useimmiten riittävä. Hoidon tavoite on lievittää iskiashermon puristusta ja korjata ne tekijät, jotka ylläpitävät lihaksen ylikuormittumista.

Piriformis-lihaksen venyttely on hoidon perusta. Lonkan koukistus ja sisäkierto yhdistettynä venyttelyyn kohdistuvat juuri piriformis-lihakseen ja voivat helpottaa hermon puristusta. Venyttely kannattaa tehdä rauhallisesti ja toistuvasti, ei väkisin vaan kudoksen ehdoilla muutaman viikon aikana.

Lantion ja pakaran lihasten harjoittelu on yhtä tärkeää. Jos pakara- ja lonkan loitontajalihakset ovat heikot, piriformis joutuu kompensoimaan jatkuvasti. Kun nämä lihakset vahvistuvat viikkojen ja kuukausien harjoittelun myötä, piriformiksen kuormitus vähenee ja oireet helpottavat kestävämmin.

Manuaalinen käsittely voi lievittää lihaksen jännitystä ja parantaa verenkiertoa alueella. Hieronta kohdistuu syviin pakara- ja lonkan ulkokiertäjälihaksiin ja voi helpottaa oireita erityisesti silloin kun lihas on selkeästi kireä ja aristava.

Kuormituksen säätely on tärkeää hoidon alkuvaiheessa. Pitkäkestoinen istuminen, portaat ja juoksu voivat provosoida oiretta ja hidastaa paranemista. Lyhyemmät istumisjaksot, tauot ja liikkeen lisääminen arkeen tukevat toipumista.

Jos konservatiivinen hoito ei tuota tulosta useiden kuukausien aikana, lääkärin arvio on tarpeen. Tutkimuksissa leikkaukseen on päätynyt vain noin 5 prosenttia potilaista joilla konservatiivinen hoito on ensin epäonnistunut. Tällaiset tapaukset ovat käytännössä harvinaisia ja oman urani aikana en ole vielä tavannut yhtään leikkaushoitoon johtanutta piriformis-oireyhtymää. Todellisuudessa prosentti voi olla pienempi, sillä tutkimuksissa on käsitelty vain lääkäriin johtaneet piriformis-oireyhtymät, ei niitä mitkä helpottuu fysioterapeutin vastaanotolla.

Yhteenveto

Piriformis-oireyhtymä on pakaran alueen kiputila, jonka taustalla on iskiashermon puristus piriformis-lihaksen alueella. Anatominen variaatio, trauma ja ylikuormitus ovat yleisimpiä syitä ja usein kyse on näiden yhdistelmästä.

Diagnoosi on haastavaa koska oireet muistuttavat lannerangan hermopinnettä ja muita pakaran alueen kiputiloja. Se on poissulkudiagnoosi, joka vahvistuu vasta kun yleisemmät syyt on suljettu pois. Huolellinen haastattelu ja liikkeen tarkastelu ovat tärkeämpiä kuin yksittäinen testi tai kuvantaminen.

Fysioterapia on ensisijainen hoitomuoto. Piriformis-lihaksen venyttely, lantion lihasten vahvistaminen ja kuormituksen säätely muodostavat hoidon ytimen. Tulokset syntyvät viikkojen ja kuukausien harjoittelun myötä, ei nopeasti. Harjoittelun kautta saavutettu tulos on myös pysyvämpi kuin pelkällä manuaalisella käsittelyllä, koska se korjaa ne tekijät jotka ylläpitävät oiretta.

Leikkaushoitoon päädytään harvoin. Suurimmalla osalla oireet helpottuvat konservatiivisella hoidolla kun hoito on oikein kohdennettu ja potilas jaksaa harjoitella riittävän pitkään.

Reijolan Fysioterapiassa tavoitteemme ei ole pelkästään saada kipua pois. Tavoitteemme on saada sinut kuntoon ja pysymään kunnossa. Käy tutustumassa fysioterapiapalveluihimme ja katso ketkä sinua hoitavat.

Ajanvaraus: https://reijolaft.fi/ajanvaraus

Lue lisää:

Iskiasoireet, mistä ne johtuvat?
Trochanter bursiitti ja lonkan ulkosivun kipu
Lonkan liikerajoitus, mistä se voi johtua?
Voiko SI-nivel mennä pois paikaltaan?
Nilkan ja jalkaterän nivelrikko, mistä se johtuu?

Tietoa kirjoittajasta

Tämän blogin on kirjoittanut Teppo Holopainen, fysioterapeutti (AMK) ja insinööri (AMK), joka työskentelee Joensuun alueella. Teppo tuo fysioterapiaan insinöörimäistä tarkkuutta ja analysoi kehon toimintaa järjestelmällisesti etsien oireiden taustasyitä, ei vain helpotusta hetkeksi. Yli 10 vuoden yrittäjäkokemuksella hän on syventänyt osaamistaan OMT-koulutuksilla alaraajojen fysioterapiassa, lantionpohjan fysioterapiassa ja urheilufysioterapiassa.