Ensin mietin, että kirjoittaisin normaalista työpäivästä tai -viikosta. Vuosi kuitenkin lähenee loppuaan ja koen, että yhteenveto vuodesta olisi paremmin kohdallaan. Miltä se minun perspektiivistäni näytti.
Ensimmäisenä voisi kyllä todeta, että mikä vuosi tämä olikaan! Kukapa olisi vuosi sitten arvannut, että ihmiskunta on pandemian kourissa maaliskuusta lähtien. Vuoteen todella mahtui erilaisia ylä- ja alamäkiä, epäillystä ja toiveikkuutta sekä onnistumisia. Korona oli niin hallitseva tänä vuonna, että sitä on helppo käyttää vedenjakajana.
Ennen koronaa
Ajanjakso tammikuusta maaliskuun puoleenväliin voisi sanoa olevan aikaa ennen koronaa. Kyllähän tammikuusta lähtien alkoi uutisia olla Kiinassa esiintyvästä viruksesta mikä oli huomattavasti ärhäkämpi, kuin normaali influenssa virus. En itse näihin uutisiin paljoa kiinnittänyt huomiota, koska sillä ilman suunnalla tuntuu olevan erilaisia tauteja liikenteessä useammin. Näin ainakin itse koen, en osaa sanoa olenko oikeassa sillä luulo ei ole tiedon väärti.
Vielä maaliskuussa olin täysin valmistautumassa markkinaviikonloppuun ja miettimässä mitä käyttäisin vetonaulana millä saisi ihmiset pysähtymään pisteelleni. Tammikuusta maaliskuulle olin ollut tyytyväinen asiakasvirtaan ja maaliskuun markkinoilta suunnittelin saavani vielä pientä lisäystä muuten hiljaiseen kevään aikaan. No toisinhan siinä sitten kävi.
Koronan ensimmäinen aalto
Kuitenkin korona olikin sitten kohta Etelä-Euroopassa mistä se levisi matkustajien mukana nopeasti Keski- ja Pohjois-Eurooppaan. Tämä taisi tapahtua siinä helmikuun puolen välin jälkeen ja silloin Suomessakin alettiin herätä, että tämähän voi olla hyvinkin vakava virus. Tästä päästiinkin sitten maaliskuun puolen välin sulkeutumiseen, mitkä olivat toimina jykevät. Toisaalta toiminnan ymmärtää, sillä korona ei ollut eikä ole ihan tavanomainen influenssa virus, vaan jälkioireet ovat olleet voimakkaammat. Lisäksi suuria päätöksiä piti tehdä pienien tiedonmurusten varassa.
Perspektiiviä hakiessa voi miettiä, että liikkumisrajoitusten suhteen vastaava tilanne oli sotien aikaan 75-vuotta sitten ja edellisestä pandemiastakin on myös noin 100-vuotta aikaa. Eli ei ihan tavanomainen tilanne, jos miettii päätöksien tekijöiden näkökulmasta. Toisaalta omasta mielestä selvisimme aika helpolla, sillä meidät komennettiin kotisohvalle harrastamaan tai tekemään töitä eikä rintamalle taistelemaan hengissä säilymisestä. Perspektiivi toisin sanoen.
Toki maaliskuusta kesäkuuhun meni liiketoiminnallisesti hiljaisesti eli asiakasvirta tyrehtyi todella nopeasti. Näin kävi monelle muille kollegoille myös ja sen näki esimerkiksi hakusanatilastoja katsellessa, missä normaalisti vilkkaasti haetut hakusanat olivatkin varsin hiljaista. Toisin sanoen ihmiset eivät tienneet mitä tehdä, missä saa liikkua, onko turvallista hoitaa omaa terveyttä muualla kuin kotona eristyksessä.
Tässä oma katseeni kääntyy vienosti eri viranomaisten sekä lehdistön puoleen, sillä poikkeusoloissa turvaa luo selkeä sekä yksinkertainen viestintä ja ohjeet. Toisaalta pitää taas muistaa taas kerran, että ei ollut tutkittua tietoa mihin tiedottamista nojata. Toisaalta eristäminen ja liikkumisen vähentäminen pienentää levinneisyyttä, tämä havaittiin jo 100-vuotta sitten espanjantaudin kohdalla, vaikka ei tiedetty viruksen olemassaolostakaan mitään. Eli päätökset tältä osin oli tutkitusti perusteltua ja mielestäni olemme pärjänneet hyvin.
Ennen toista aaltoa
Kesäkuusta marraskuuhun olikin sitten varsin kiireistä aikaa, sillä asiakkaat löysivät itsensä vastaanotolta sillä etätyöhön komennetut alkoivat oireilla pari kuukautta keittiönpöydän ääressä oltuaan. Muutos etätöihin tuli nopeasti ja pakotetusti mikä johti siihen, että monikaan ei ollut edes miettinyt joutuvansa tekemään töitä kotona. Asiakkaiden kertomien tarinoiden mukaan korkeussäädöt on tehty parhaalla mahdollisella tavalla ja onpa taas löytynyt vanhoille tietosanakirjoille uusi käyttömuoto.
Kesäkuussa asiakkaat tosiaan alkoivat liikkua enemmän myös muissa palveluissa, mutta miksi asiakkaat alkoivat liikkua? Tätä asiaa olen miettinyt ja luulen, että syynä oli karanteenin pituus verrattuna sairastumisiin. Ainakin täällä Pohjois-Karjalassa mentiin pitkiä aikoja ilman altistumisia mikä todennäköisesti johti kyllästymiseen karanteenissa oloon. Ihmiset kokivat, että voi alkaa jo liikkua turvallisesti, koska ei ole raportoitu altistumisia eikä sairastumisia. Hankala sanoa, mutta tässäkin asiassa olisi todennäköisesti tutkielman paikkaa.
Toinen aalto marraskuussa
Kesäkuusta marraskuulle aika menikin työputkessa ja en muista, että tällä välillä olisi ollut jotakin erikoisempaa. Marraskuun puolessa välissä korona alkoi kiihtyä taas globaalisti ja silloin huomasin myös muutokset ihmisten käyttäytymisessä. Palveluita on oikeastaan käytetty lähes samalla tavalla kuin vuosi sitten, mutta esimerkiksi hengityssuojainta käytetään useammin verrattuna ensimmäiseen aaltoon. Tämän asian huomaa helposti, kun menee käymään kaupoissa. Koronan uusi tuleminen myös sotki joulumarkkinatkin eli taas kerran hyppy keväälle, katsotaan mikä tilanne sitten keväällä.
Jälkikäteen voisi todeta, että erikoinen vuosi. Huhtikuussa arvelut, että näinköhän syksyllä enää ollaan yrittäjänä, mutta tässä sitä vain ollaan. Tästäkin olemme selvinneet ja oppineet, mutta yleisellä tasolla olemme koronan suhteen veitsen terällä. Hölmöjä riskejä ottaen olemme montussa, mutta järkeä käyttäen vahingot ovat pienet. Jälkiviisaus on aina sitä parasta ja vain aika tulee näyttämään, olemmeko olleet viisaita.
Ensi vuodesta on myös tulossa mielenkiintoinen ja kannattaakin laittaa vähintään some kanavat seurantaan, jos haluat pysyä kärryillä muutoksista. Pienyrittäjällä muutokset ovat nopeita sillä, kun ruvetaan muuttamaan jotakin niin siinä ei paikallaan silloin tuhista. En kuitenkaan uskalla kiveen kirjoittaa, että mitä muutoksia sillä nekin päätökset vaihtuvat tilanteen mukaan. Tässäkin asiassa matkakumppanimme korona kertoo oman mielipiteensä.
Facebook: https://fi-fi.facebook.com/reijolaft/
Instagram: https://www.instagram.com/reijolaft/?hl=fi
Teppo Holopainen
Fysioterapeutti