Yrittäjyys! Se on nyt trendikästä ja mielikuviltaan kiehtovaa, mikäli selaa internettiä sekä lukee sanomalehtiä. Asiakkaan kanssa keskustellessa valittelin etten ole oikein keksinyt mistä kirjoittaisin. Asiasta keskustellessa ja puheenaiheen siirtyessä yrittäjyyteen tuntui luonnolliselta, että voisin kirjoittaa omia tuntoja miltä yrittäjyys on tuntunut. Onko se glooriaa vai täyttä kurjuutta? Molempia.
Kuinka päädyin yrittäjäksi?
Kuinka päädyin yrittäjäksi ja vielä niinkin kilpailulla alalle, kuin fysioterapia? Jos yrittäjyys on monelle pelottava ja ehdoton nou nou niin, itselle se on ollut oikeastaan vaihtoehto muiden joukossa. Yrittäjyyttä mietin jo tekniikan alalla insinöörinä työskennellessä, miettien mikä olisi ollut se oma bisnes mitä tekisin. Rehellisesti täytyy sanoa, etten enää muista mitä vaihtoehtoja pyörittelin, mutta lopputuloksen varmaan kaikki arvaa.
Kastaminen yrittäjyyteen tuli kotona, missä vanhemmat pitivät maitokarjatilaa eli käytännössä olivat töissä viikon jokaisena päivänä. Vuosilomaa heillä oli hurjasti kaksi viikkoa ja useasti saattoi käydä niin, että kesälomaksi tarkoitettu viikko menikin säilörehun talteen keräämisessä. Luonnollisesti osallistuin itse myös sisarusteni kanssa arjen pyörittämiseen, enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Näin jälkikäteen ajatellen arvostus kasvattamisesta nousee jatkuvasti, se asenne mikä opetettiin kotona auttaa nyt. Asenne, että työt hoidetaan ja mitä aloitetaan, se myös lopetetaan. Lisäksi koen, että vanhempiini nähden teen kevytyrittäjyyttä työtunteihin nähden.
Sosiaali- ja terveysalan yrittäjäksi rupeaminen tuli muutama vuotta aikaisemmin, mitä olin suunnitellut. Alkuperäisen suunnitelman mukaan, minulla oli tarkoitus olla palkallisena muutama vuosi ennen kuin aloitan oman yritystoiminnan. Kuitenkin työtilanne Pohjois-Karjalassa fysioterapeuttien osalta on haastava, joten työtä ei oikein löytynyt.
Samaan aikaan olin seurannut jo puoli vuotta myytävänä olevaa fysioterapian yritystä Reijolassa ja lopulta soitin Pirkolle, että voinko tulla töihin ja katsomaan ostaisinko yrityksen. Vähän aikaa työtä tehtyäni totesin, että tässä on potentiaalia sijainnin suhteen sekä osittain valmiit asiakkaat eli mitäpä tässä odottelemaan.
Yrittäjäksi melkein suoraan koulupenkiltä
Yrittäjyyteen tällä alalla heittäydyin melkein suoraan koulunpenkiltä, tosin minun työhistoriani tuki yrittäjyyttä, koska esimerkiksi talouden pyörittäminen oli jokseenkin tuttua. Samoin olin jo laskenut tarjouksia, joten osasin laskea katteet hinnoittelua varten eli millä hinnalla ja kuinka paljon täytyy saada myytyä palveluita.
Ammatillisesti olisi varmaan ollut helpompaa tehdä ensin tiimissä töitä ja oppia, kuinka muut tekevät. Helppoa kyllä, mutta olisiko se ollut paras vaihtoehto? Heittäytymällä suoraan itsenäiseen työhön jouduin selaamaan tutkimuksia sekä protokollia ja sitä kautta etsimään tilastollisesti tehokkaimmat lähestymistavat asiakkaan oireisiin. Tällä tavoin oppi oli kovempaa ja raskaampaa, mutta nopeampaa.
Fysioterapeuttina olen siis kasvanut seuraten alan julkaisuja, mutta kuinkas yrittäjänä, teinkö virheitä? No totta kai olen tehnyt virheitä, ei myöskään fysioterapeuttina onnistumisprosentti ole 100, mutta käsi pystyyn kenellä on. Samalla löytyy kuuluisa itsereflektion puute, sillä vaikka kuinka kouluja ja tutkintoja suorittaa, olemme silti ihmisiä ja ihmiset tekevät virheitä. Isoja ja suuria virheitä en kuitenkaan ole tehnyt. Virheet menevät enemmän ajatusmallilla, että työn tulos oli välttävä, mutta kokeneempana olisin saanut siitä hyvän. Kuuluu kasvuun ja täytyy muistaa, että täydellisyyden tavoittelu polttaa kynttilää molemmista päistä.
Mitä tekisin alussa toisin
Yrittäjyyden alussa saadaan suurimmat opit, kuten muissakin taidoissa, joita aletaan opetella. Kehittyminen ensimmäisten kuukausien ja vuosien aikana on hurjaa. Itse, jos aloittaisin nyt, tekisin varsinkin markkinoinnin eri tavalla ja panostaisin paremmin siihen. Tämä on sitä kuuluisaa jälkiviisautta, mutta alkuun en uskaltanut satsata markkinointiin, sillä taloudellisella volyymilla mitä olisi jälkikäteen ajatellen voinut tehdä. Vasta kokeilujen kautta olen löytänyt hyvän tasapainon sekä tyylini tehdä markkinointia.
Toisaalta markkinointia miettiessä voisin lähteä verkostoitumaan paremmin ja toisiin kohteisiin. Verkostoitumiseen on hyvä työkaluja sekä järjestöjä ja pienyrittäjänä verkostoituminen on erittäin kannattavaa. Näen oikeastaan pienyrittäjien pärjäämisen edellytyksenä sen, että verkostoidutaan ja tehdään yhdessä töitä toinen toisiamme auttaen. Tämä on kuitenkin melkein oma blogiaihe ja tätä olen myös pyöritellyt mielessäni. Palaan siis tähän myöhemmin.
Jälkiviisaus, siitä löytyy kaksi leikkaavaa terää. Kannattaa toki oppia kokemuksistaan, mutta samalla täytyy muistaa, että tilanteet eivät aina ole samanlaisia. Ympärilleen täytyy katsella ja yrittää reagoida sekä mukautua ympäristöön. Toisin sanoen kasvaa ja kehittyä sillä sitten, kun kehittyminen loppuu, on aika lopettaa tekeminen.
Miltä tuntuu olla yrittäjä
Tämä kappale on kenties se mitä moni miettii, minkälaista on olla yrittäjä? Yrittäjyyteen liittyy monia tuntemuksia, kuten vapaus, ahdistus, työnimu, onnistumisen tunne sekä epävarmuus näin alussa. Voisi sanoa, että oikeastaan samat tunteet ovat elämässä muutenkin mukana, mutta yrittäjällä tukiverkko on heikompi eli epäonnistumisella on vaikutuksia.
Vapaus on tunteista ehkä se mikä laittaa ihmisiä harkitsemaan yrittäjyyttä. Yrittäjällä on vapaus tehdä työt juuri silloin ja siten, kuin sinusta hyvältä tuntuu. Esimerkiksi, jos haluat tehdä lyhyttä työviikkoa, vaikka neljänä päivänä pitkään ja viettää sitten joka viikko pitkiä viikonloppuja, on se yrittäjänä mahdollista. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että näin tekeviä yrittäjiä taitaa olla harvemmassa, sillä työnimu vetää suurinta osaa takaisin töihin.
Edelliseen vaikuttaa myös epävarmuus tulevaisuudesta, sillä yrittäjän palkka määräytyy tehtyjen töiden mukaan. Varauskirjan jäädessä vajaaksi on kyseessä niin sanotusti laihempi viikko, mutta kuten aikaisemmin mainitsin, on myyntihinta sovitettava sopivaksi kuluihin nähden. Vuoden lopussa vasta oikeasti näkee, kuinka taloudellisesti on mennyt, sillä vuoden sisälle mahtuu aina hiljaisempia viikkoja.
Tulevaisuutta on vaikea arvioida ja itse seuraan huolestuneena Terveyden- ja Hyvinvointilaitoksen ennusteita koronatilanteesta. Huonoimmissa ennusteissa korona positiivisia tulisi yli 10 000 kappaletta viikoittain, jolloin se alkaa vaikuttamaan varmasti jo minunkin asiakasvirtaan. Eli yrittäjällä on myös riskejä mikä tässä tapauksessa on epävarmuuden tunne tulevaisuudesta, minkä sietäminen pitää vain opetella. Helposti uutisia lukiessa voisi ahdistua, mutta oikeastaan se on turhaa ja eikä siihen ole varaa, täytyy vain mukautua tilanteeseen.
Onnistuminen omissa töissä aiheuttaa lisää työnimua vai mitä? Tähän hypoteesiin ei tarvitse olla edes yrittäjä, sillä sama ilmiö tapahtuu työssä kuin työssä koulutuksesta riippumatta. Ainakin mitä olen seurannut ja keskustellut ihmisten tarinoita sekä kertomuksia. Yksi hieno osa työtäni on myös, että saan tavata ja keskustella eri taustaisten ihmisten kanssa, kuinka he elävät elämäänsä. Mikä heitä motivoi ja mitä he ovat tehneet elämänsä aikana.
Kenelle suosittelen yrittäjyyttä?
Lähde yrittäjäksi, jos omaat oikean asenteen. Määrätietoinen asenne helpottaa aina, mutta kuitenkin sopeutuva luonne auttaa selviämään tilanteissa, joihin et voi vaikuttaa. Yrittäjyyden alkuun saat kyllä apua ja mikäli olet harkinnut yrittäjyyttä, niin käy keskusteluita asiasta niin lähipiirin, tuttavien yrittäjien kanssa ja/tai käytä Business Joensuun (Finland) palveluita riippuen missä päin Suomea asut. Suosittelen tekemään selkeän ja varman päätöksen yrittäjyyteen siirtymisestä, vaikka kyseessä olisi osa-aikainen yrittäjyys.
Kokonaisuutena tarvitsemme yrittäjiä samalla tavalla kuin työntekijöitä ja hyvää valtiota, yksin ei mikään osapuoli pärjää hyvin. Pelkästään julkiseen puoleen nojautumisesta meillä on maailmalta kokemuksia mihin se johtaa ja enkä näe hyvää tulevaisuutta silläkään, että kaikki olisivat pelkkiä pienyrittäjiä.
Teppo Holopainen
Yrittäjä
Fysioterapeutti, työfysioterapeutti, insinööri, muatilanpoika