Aikaisemman blogitekstini kommentoinnissa pyydettiin kirjoittamaan minun tavallisesta työpäivästäni. Sosiaalisen median julkaisuita katsellessa jäi vaikutelma, että todennäköisesti tämä oli hellävarainen vihje myös täyttää sosiaalisen median julkaisuita muillakin, kuin ajanvarauskuvilla. Itse myös havahduin asiaan samoihin aikoihin ja mietiskelin asiaa saunassa istuessani puolisolleni, mutta silti kiitos tästä vihjeestä ja hellävaraisesta kannustuksesta.
Näin kevään lähestyessä myös into elämäntapamuutoksille lähenee, joten tämänkertainen kirjoitus toimiikin hyvin pohjustuksena, miten itse suunnittelen toimintaani ja kuinka jaksan viikosta tai kuukaudesta toiseen. Suunnittelun avulla on nimittäin helpompaa saada itsensä tekemään niitä tarvittavia muutoksia, mikäli sellaiseen on tarvetta.
Mikä on normaali työpäivä
Kuinka sitten kertoa normaalista työpäivästä? Tätäkin asiaa pohdin mitä voisin kertoa ja ylipäätään rupesin pohtimaan, mikä on tavallinen työpäiväni? Olette varmaan kuulleet lauseen ”työssäni joka päivä on erilainen” ja tällä samalla lauseella on monta kertaa mainostettu fysioterapiaakin sekä yrittäjyyttä.
Olen eri mieltä. Ainakaan minun osalleni ei ole sattunut työtä missä ei olisi kopioita edellisistä, joskus jopa asiakkaat ovat melko lailla ulkoasultaan, iältään sekä oireiltaan kopioita toisistaan. Eli jokaisessa työssä muodostuu työn oma aihio minkä mukaan viikot menevät. Kuitenkin lainaan panttilainaamossa esille tullutta lausetta ”koskaan ei tiedä minkälainen asiakas astuu ovesta sisälle” sillä se pitää enemmän paikkaansa. Ammatillisesti voi tulla helppo tai vaikea asiakas ja sitä ei voi etukäteen tietää, ainoastaan voin vain luottaa taitooni kohdata asiakas.
Kaikkea en voi ammattini puolesta kertoa, varsinkaan asioita, joista paljastuisi asiakas tai asiakas tunnistaisi itsensä tekstistä ja tämä johtuu salassa- ja vaitiolovelvollisuudesta. Toisaalta miksi kertoisinkaan, koska asiakkaat ovat yksilöitä, joilla on ihan ikiomat oireet ja oirehistoriansa. Voin kuitenkin kertoa kuinka rakennan ja suunnittelen työpäiväni, sillä keho ja mieli pitää säännöllisyydestä ja tasaisuudesta.
Kuinka määrittää yrittäjälle normaali työpäivä
Yrittäjänä normaali tai tavanomainen työpäivä on hieman liukuva käsite, mutta perustana toimii säännölliset nukkuma-ajat sekä ateriarytmi unohtamatta viikkoon upotettuja liikuntahetkiä. Olen jakanut viikon karkeasti neljään pitkään päivään eli teen maanantaista torstaihin iltaan asti, perjantaina löysäten. Unirytmini on kiitos kotikasvatukseni ollut jo pitkään, että herätys kuudelta ja töitä kohti, mikä on edelleen kehoni normaali rytmi. Ruokailurytmin ollessa kolmen ja neljän tunnin välein alkaa aamuni yleensä kaurapuurolla, myös ulkomailla lomalla ollessa.
Aamu kuuden herätys ei tarkoita, että aloittaisin asiakastyöt seitsemältä. Todennäköisesti aloittaisin, jos asiakkaat olisivat hereillä siihen aikaan. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että yksilöasiakkaille parhaat tunnit ovat yhdestätoista ilta kuuteen. Tämän muotoinen työrytmi tarkoittaa, että teen muut työt aamun aikana, joihin kuuluu myös kunnon ylläpitäminen tai esimerkiksi blogin kirjoittelu, mutta myös meditaatio. Aamupäivisin on myös erinomainen aika opiskella uutta, sillä silloin olen virkeimmilläni. Aamupäiviin pyrin sijoittamaan myös mahdolliset asiakkaiden kuntosaliohjaukset, jolloin ei tarvitse keskeyttää yksilöasiakkaiden vastaanottoa sillä siirtymät vie aikaa itse vastaanotoilta. Tämän kaltaisessa työssä mitä teen on aika rahaa ja se pitää käyttää tehokkaasti.
Kuten kirjoitukseni alussa kerroin, keho ja mieli tykkää säännöllisyydestä mutta myös säännöllisyyden väliaikaisesta rikkomisesta. Tämä tapahtuu viikonloppuna, jolloin teemme yhdessä puolisoni kanssa parempaa ruokaa sekä vietämme aikaa yhdessä. Itse teen yrittäjänä töitä ja hänen opiskellessa työnohessa, on arkena yhteiset hetket aika vähissä. Tavalliseen työpäivään siis kuuluu osaltaan parisuhteen hoitamista ja ne on niitä kuuluisia pieniä juttuja joilla helpotetaan arjen pyörittämistä.
Suunnittelu kunniaan!
Kehon nauttiessa säännöllisyydestä niin liikunnan kuin ravinnon suhteen, myös on hyvä välillä pysähtyä miettimään mitä seuraavaksi. Tästä johtuen säännöllisyyteen kuuluu myös säännöllinen meditaatio. Meditaatio on itselle pysähdys missä tarkastan, että missä minun ajatukseni lentää, onko siellä jotakin niin sanotusti mielenpäällä ja onko se oikeasti iso asia? Tällä itselle esitetyllä kysymyksellä yleensä haen esimerkiksi ahdistavaa tunnetta tuottavan ajatuksen mittasuhdetta eli onko sillä loppuen lopuksi merkitystä pitkässä juoksussa. Yleensä ei ole eli asiaa mietiskellessä ahdistavuus häviää pois. Yleisin asia on muuten ollut toimeentuloon liittyvä epävarmuus sillä kuten edellisessä blogissa kirjoitin niin yrittäjällä on aina epävarmuutta tulevaisuudesta ja kaikki ei aina ole omissa käsissä.
Pelkästään ajatuksissaan istuminen ei auta pysymään fyysisesti kunnossa vaan tässä tapauksessa fyysiset teot ratkaisevat. Käytän oman liikunnallisen kalenterin rakentamiseen hyödyksi omaa asiantuntijuutta ja sen määrä vaihtelee pitkälle kokonaisrasituksen mukaan. Pyrin pitämää pientä kasvua niin aerobisen kunnon kuin voiman suhteen sillä, kun huomaa jaksavansa paremmin virkistää se mieltä.
Lisäksi suunnittelen työpäiväni niin, että voin keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan, jolloin multitaskaus jää pois. Tämä mahdollistaa tehokkaamman työskentelyn ja tämän lisäksi helpottaa jaksamista. Multitaskaus on muuten työmuotona sellainen, että se väsyttää eniten aivoja, tässä tapauksessa sitä ei väsytä niinkään se itse työtehtävä vaan hermoverkon vaihtaminen aina työtehtävään sopivaan asentoon. Itselle sellainen ei ole sopinut vaan pidän siitä, että keskitytään yhteen asiaan tehden se hyvin.
Ruokailu ja lepo auttavat jaksamaan
Ruokailusta olen kirjoittanut paljon ja se on nukkumisen ohella tärkeä osa-alue, johon keskityn. Olen tehnyt itselleni kokeita ruokailun suhteen ja vähentänyt eläinperäisen ravinnon määrää järjestelmällisesti lautaselta. Mihin tämä on sitten johtanut? Siihen, että olo on kepeämpi ja energisempi. Eron huomaa heti, kun tekee lounasruuaksi lihapohjaista ruokaa verrattuna kasvispohjaiseen ruokaan. Suosittelen suunnittelemaan ja kokeilemaan rohkeasti minkälainen ero tulee esimerkiksi muuttamalla kuukaudeksi ravinto pelkästään kasvikunnan tuotteista saatavaksi. Suunnittelu sen takia, koska ruuan täytyy olla hyvää ja ravitsevaa. Pelkillä alkusalaateilla ei töitä jakseta tehdä.
Uni on luonnollisesti tärkeä jo pelkästään fysioterapeutin silmin katsottuna parantumisen kannalta. Nykyaikana vaikutelma on, että hyvä uni sekä unirytmi ei saa arvostusta. Päinvastoin villeimmissä mielipiteissä ja ihailuissa annetaan vaikutelma, että mikäli nukkuu yli neljä tuntia yössä sinusta ei ole mihinkään. Olen saanut vaikutelman, että rakennetaan myyttisiä sankaritarinoita henkilöistä, jotka tekevät vuorokaudessa 20 tuntia töitä viikon jokaisena päivänä. Kannattaa muuten perehtyä siihen, mitä vähä unen määrä aiheuttaa. Entä, jos edellinen sankaritarina käännetään muotoon, että henkilö tekee joka päivä reilun promillen humalassa töitä? Onko tämä silloin sankaritarina? Ei välttämättä ja entä, jos tällainen henkilö on päättämässä meidän yhteisistä asioistamme tai tekemässä minun terveyttäni koskevia päätöksiä? Hetkellisesti voidaan ”ajaa” itsemme luokille ja tehdä töitä väsyneenä, mutta tälläisen jatkuessa viikosta toiseen alamme väistämättä polttaa kynttilää molemmista päistä.
Unen määrään vaikuttaa myös se mitä ruokaa tai juomaa milloinkin nauttii. Itsellä olen huomannut, että kofeiinia ei kärsi ottaa enää aamu kymmenen jälkeen, mikäli haluaa saada unesta hyvin kiinni. Sama tarina on rasvaisella ilta herkuttelulla, vaikka annoksen alkoholia kanssa. Sen huomaa heti seuraavana päivänä vireydessä. Tämä ei tarkoita etteikö välillä saisi herkutella ja pitää niin sanotusti kulinaristista hauskanpitoa ja jaankin viikon pitkälle muut illat sekä perjantai-ilta. Kuitenkin hyvästä ruuasta sekä seurasta tulee hyvä mieli ja vaikka seuraavana päivänä väsyttäisi niin yllättäen se ei haittaa.
Lopuksi
Eli rakennan arjen niin, että pyrin toimimaan tehokkaasti sekä säännöllisessä rytmissä perinteisinä arkipäivinä ja viikonloppuna käännän ajatuksia muualle. Isossa roolissa on aikatauluttaminen sekä viikon suunnittelu, sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Pyrin tekemään toistuvat asiat rutiinin omaisesti pyrkien siihen, että asiakastapaamisissa ei ole mielessä akuutteja asioita. Tämän toimiessa voin auttaa asiakasta niin sanotusti koko kapasiteetillani, jolloin löydän asiakkaan kertomuksesta ne pienetkin asiat, joita fysioterapeutin pitäisi löytää.
Todellisuudessa täytyy sitten muistaa, että olen myös ihminen ja ihminen ei ole täydellinen. Täydellisyyteen en pyri vaan tekemään asiat niin hyvin, kuin osaan. Mikäli tämä riittää niin saan olla tyytyväinen ja mikäli ei riitä, niin sitten harjoitellaan lisää tai kerrataan entistä.
Teppo Holopainen Yrittäjä, Fysioterapeutti, Työfysioterapeutti, Insinööri