Heinäkuussa Reijolan Fysioterapialle tuli viisi vuotta täyteen ja siinä samalla itselle viisi vuotta yrittäjyyttä fysioterapia alalla. Mitä olen oppinut tämän viiden vuoden aikana? No ainakin sen, että viikot ja kuukaudet eikä myöskään vuodet ole samanlaisia. Voisi luulla, että vuodenajanvaihtelut eivät vaikuttaisi fysioterapiaan, mutta niin ne vaikuttavat. Todennäköisesti paljon on tullut opittua, jota ei edes oikeastaan vielä käsitä. Eli tämä tarkoittaa runsaan materiaalin kirjoittamatta jättämistä, siitä edes tietämättä.
Terveysalan sesonki alkaa yleensä samaan aikaan, kun lomat loppuvat niin töissä kuin kouluissa ja jokainen voi rivien välistä lukea mikä on offseasoni. Sitä olen miettinyt useana vuonna mikä kesässä tekee sen, että asiakkaiden oireet yksinkertaisesti katoavat. Ei koronalla tähän ole ollut vaikutusta, oikeastaan päinvastoin oli sillä korona vuonna 2020 kevään asiakkaat saapuivat kesällä. Pelkästään hakutilastoja katsellessa huomaa pudotuksen heti lumien sulamisen aikaan, yleensä tulee vielä pieni nousu asiakasvirrassa hetki ennen juhannusta, mutta sitten mennään lomalle.
Kevät ja kesä virkistää sekä rentouttaa
Tämä on yksi johtopäätökseni mihin olen tullut eli lomalla rentoudutaan. Asiakkaista minulla on suurin osa niska- ja hartiaseudun oireilevia eli voisi kuvitella nopeasti, että lomalla työn tuoma rasitus vähenee ja sitä kautta oireet pienenevät. Voisin kuvitella, että väittämä pitää paikkansa, mutta aina on mutta. Entä esimerkiksi eläkeläiset, joilla ei arki muutu kesälläkään.
Kevät- ja kesäaskareet. Tämäkin varmaan vaikuttaa sillä, kuten kaikki me tiedämme, että vartalomme kaipaa monipuolista liikuntaa ja mikäs sen parempaa liikuntaa on kuin puutarhan somistaminen kesäjuhlia varten. Tämäkin pitää varmasti paikkansa, mutta entä ne henkilöt, joilla ei ole puutarhan laittoa? Entä ne henkilöt, joilla ei ole lomaa eikä puutarhaa ja silti oireet pienenevät? Siihenkin voi olla syy.
Kesällä ulkoillaan enemmän. Tähän en muuten osaa sanoa, pitääkö tämä väittämä paikkansa, mutta uskoisin tälläkin olevan osuutta asiaan. Talven taittuessa kevääseen ja sitä kautta kesään monelle vaihtuu ulkoilukengät helpommin jalkaan. Polkujen sulaessa suunnistamme metsään poluille mikä itsessään voi houkutella lisäämään lenkkeilyä, ainakin ajallisesti.
Aurinko ja valon lisääntyminen. Luulen tämän olevan suuressa roolissa varsinkin siinä, kuinka koemme oireet. Sama ilmiö eli notkahdus varauksissa on nähtävissä myös syksyn kääntyessä talveen. Ensi lumet piristävät varsinkin pitkänä syksynä. Pimeään syksyyn totuttuamme pieni lumipeite maastoon lisää valoisuutta iltaisin eli tapahtuu sama, kuin keväällä. Voi olla myös, että me yksinkertaisesti lisäämme myös samassa hetkessä liikuntaa ja liikunta helpottaa oireita. Olenkin sanonut, että aurinko voittaa fysioterapeutin mennen tullen.
Syksyllä takaisin harrastuksiin
No käänteisesti sitten kevään ja kesän jälkeen alkaa päivä lyhetä sekä keli kylmetä. Liikunnassakin voi olla, että kylmään ja kosteaan keliin ei tule lähdettyä niin helposti mikä johtaa sohvalle jäämiseen. Toisaalta monelle voi alkaa myös syksyllä kesätauolla olleet harrastukset, tai niihin palataan muuten vain lomien jälkeen. Olen kirjoitellut kuormituksen lisääntymisestä ja sen lisäämisestä äkkijyrkästi, mikäli diagrammilla asiaa kuvaisi. Eli kuormituksen liian suuri nosto aiheuttaa rasitusperäistä oireilua, tähän toki vaikuttaa pohjakunto, mutta silti kaikilla meillä on omat rajamme.
Vielä alasarjoissa salibandya pelatessa monella oli tapana pitää kauden jälkeen noin kolmesta neljään kuukautta palauttelua. Palautteluun sisältyi paljon terassia, ei välttämättä niinkään terassin rakentamista, vaan sen käyttämistä varsinkin Joensuun keskustassa. Tällaisella palauttelulla keho ehtii hyvin varmasti palautua, palautua sen verran hyvin, että syksyllä kauden alkaessa kunto olikin lähempänä eläkeläistä kuin atleettista urheilijaa. Tosin eläkeläiseen ei ole hyvä vertailla, kun he tuppaavat pitää kunnostaan huolta.
Nykyistä menoa katsellessa on kulttuuri muuttunut, pelaajat ovat toki nuorempia tai ainakin näyttävät siltä. Tähän vaikuttaa oma vanheneminen ruumiillisesti, ei henkisesti. Nuoret ovat myös ihan eri kunnossa kuin aikaisemmin alasarjoissa on totuttu näkemään.
Kesät menevät muissa liikunnallisissa harrastuksissa ja elämäntapojen ollessa muutenkin vähemmän terassia kuluttavia, on myös pelien taso noussut. Tästä kunnia kuuluu pelaajille, sillä esimerkiksi urheiluun liittyviä tapaturmia sattuu heikossa hapessa oleville herkemmin. Lisäksi tason nousuun varsinkin salibandyn puolella vaikuttaa junioripolkujen läpi käyminen mikä itsessään tuo lajitaitoa ihan eri tavalla.
Työhön palaaminen
Totaali loma voi aiheuttaa myös työhön palatessa ylimääräistä rasitusta, juuri edellä mainittujen syiden takia. Työt missä vaaditaan parempaa fysiikkaa niin loma, milloin ei pidetä fysiikasta huoli, on myrkkyä. Kenenkään ei tarvitse kuitenkaan huonoa omatunto kokea, sillä hyvin suurella todennäköisyydellä tulee se seuraava loma ja asiat voi tehdä silloin paremmin.
Kunnon ylläpitämisessä kesäaikaan en voi itse myöskään henkseleitä paukutella, sillä näyttää siltä, että kesällä jää treenit myös minulla vähemmälle. Sitä sitten syksyn viileydessä onkin parempi kuntoilla, kun kuumuus ei ole riesana. Myös nukkuminen on parempaa mikä johtaa myös parempaan palautumiseen, mikä taas johtaa siihen, että jaksaa treenata paremmin.
Oma työ sisältää ihan perinteistä hierontaa, joka taas vaatii varsinkin käsivoimaa, vaikka tekniikkalaji onkin. Tätä olen verrannut usein kamppailulajeihin, joissa on myös painoluokat. Historian saatossa huomattiin, että tekniikan ollessa samalla tasolla tapasi aina vahvempi ottelija voittamaan. Hieronnan osalta voidaan noudattaa samaa logiikkaa eli tekniikoiden ollessa samoja, jäljelle jää voimatasot ja ne ovat kiinni lihasmassasta. Tästä johtuen kuntosali ja voimaharjoittelun on kuuluttava elämäntapoihin, helpottaa työtä ja mikä tärkeintä, se pitää kunnossa.
Uuden oppimista ja vanhan kertaamista
Edellä mainittu lausahdus ärsyttää, sillä se on vaan niin totta. Meidän biologiseen toimintaan pohjautuva muistimme, kun on häiriöille altis tai jopa varmuus tiedon tallentamiseen on ailahteleva. Esimerkkinä fysioterapiaan liittyviä tutkimuksia taitaa ilmaantua maailmanlaajuisesti noin 8000 kappaletta vuosittain eli halutessasi lukea kaikki lukisit noin 22 tutkimusta päivittäin, myös viikonloppuisin. Ei siihen taida kukaan oikein pystyä. Tosin sen voin sanoa, että kaikkia tutkimuksia ei tarvitsisi lukea. Itse luen pääasiassa omaan tekemiseen liittyvät tutkimukset eli ne, joiden tulosten pohjalta voin tehdä tehokkaampaa kuntoutusta.
Uutta tietoa opetellessa täytyy aina kuitenkin muistaa vertailla sitä jo opittuun eli uusin metodi tai laite ei välttämättä ole tarkemmin tarkasteltuna sen parempi kuin edellinen. Olen tehnyt huomion, että fysioterapia tai oikeastaan terveysala on alana, missä rakastutaan eri tekniikoihin ja gagdetteihin, eli suomeksi voisi sanoa erilaisiin kuntoutusvärkkeihin. Ihmisten kanssa toimiessa täytyy muistaa, että karismaattinen esiintyminen, korvia hivelevä puhe millä tarjotaan juuri sitä mitä toivotaan höystettynä erikoisen näköisellä vempeleellä voi auttaa eniten, vaikka varsinaista muutosta ei saataisikaan aikaan. Eikö kuulosta tutulta? Historian saatossa on meille myyty vaikka minkälaista terveystuotetta vaikka sillä ei varsinaista näyttöä ole. Olemme kuitenkin kallellaan helppoihin ratkaisuihin, vaikka yleensä ne vaikeat ovat oikeasti toimivia.
Sosiaalista mediaa seuratessa niin kotimaan kielellä, kuin ulkomaisilla, huomaan välillä suhtautumisen tutkimuksiin olevan välillä ”hauki on kala” periaatteella. Eli tutkimustulos otetaan sellaisenaan vastaan, unohdetaan se, mitä olemme oppineet aikaisemmin ja julistetaan uuden totuuden tulemista. Itse pyrin miettimään kehon toimintaa sekä sen toimintaperiaatteita fysioterapiani pohjalla, eli yksinkertaistettuna, kun kehoa rasitetaan näin, siinä muuttuvat nuo ominaisuudet ja kääntäen, kehota täytyy rasittaa näin, että nuo ominaisuudet muuttuvat. Nämä reaktiot ovat kuitenkin olleet aika vakioita jo muutaman miljoona vuotta, eli kyllä ne kannattaa ottaa huomioon.
Tähän asti yhtälö onkin ollut helppo ja esimerkki tapauksissa kaikki menee täydellisesti. Kuitenkin asiakastyötä tehdessä täytyy muistaa, että asiakkaan toimintakyky, mielipiteet, asenteet, edellä mainittujen historia vaikuttavat siihen, mikä on sitten toimivaa. Eli oikeastaan perusopit on pidettävä mielessä aina, kun erilaisia tutkimuksia sitten soveltaa asiakkaan kanssa toimiessa. Ihmisiä, kun me fysioterapeutitkin olemme, innostuessamme tuppaamme unohtamaan ainakin osan opitusta.
Terveisin
Teppo Holopainen
Fysioterapeutti, Insinööri, yrittäjä 5-v