Aluksi täytyy sanoa, että opiskelijaelämä on itseltäni jäänyt sivuun, mutta en voi luvata, ettenkö opiskelisi lisää tulevaisuudessa. Kuitenkin tutkintoon johtavaan koulutukseen ei tällä hetkellä ole sisäistä paloa, mutta lisää on aina hauska oppia kursittamisen muodossa. Tämän kertainen blogiaihe oikeastaan on suunnattu niille henkilöille, joille harjoittelupaikan hakeminen on vaikeampaa. Tämä sen takia, koska todennäköisesti usea harjoittelija jää rannalle hakemiseen liittyvien tekniikka murheiden takia.
Saan tasaisen väliajoin sähköpostiini harjoittelu- tai työpaikkahakemuksia, joiden tyylittelyyn olisi voinut käyttää aikaa. Aihe kumpuaa oikeastaan sen takia, koska tapa millä haetaan ensiksi harjoittelupaikkaa ja sitten työpaikkaa on kadoksissa, koska ilmeisesti tätä ei opeteta viestinnän kursseilla ainakaan sosiaali- terveysalalla. Tekniikan puolella opiskellessa viestinnässä tämä oli opetuksessa, mistä on konkreettista hyötyä valmistumisen jälkeen. Mitään läpiluotaava ja syventävää kurssia en pysty enkä osaa pitää, mutta kirjoitan yleisimmät asiat, joita kannattaa ottaa huomioon, kun lähestytään yksityisensektorin yrityksiä.
Perehdy yritykseen
Ensimmäisenä asiana on, että suosittelen perehtymään yrityksen palveluntarjontaan sillä, jos olet kiinnostunut harjoittelussa tekemään, vaikka spesifiä alaa esimerkiksi lasten kanssa, on harjoittelupaikka valittava sen mukaan. Mikäli yritykseltä puuttuu maininnat haluamastasi erikoisalasta kannattaa harkita harjoitteluun hakeutumista juuri sinne.
Seuraavaksi pääsemme sitten vaiheeseen, kuinka lähestyä mielenkiintoista yritystä. Kotisivujen kautta tai yhteystietojen löydyttyä kannattaa seuraavaksi yksinkertaisesti soittaa ja kysyä kolme pientä sanaa. Nämä sanat ovat, otatte te harjoittelijoita? Ennen kuin pääsee kysymään näitä sanoja, suosittelen käyttämään joitakin seuraavista perusfraaseista tai kysymyksistä, joita myös kannattaa käyttää sitten työelämään pyrkiessä.
Keskustele eli soita
Luonnollisesti puhelua kannattaa tehdä taustameluttomasta tilasta, jolloin puheesta saa selvää. Aluksi esittely selkeästi puhuen, kuten tapoihin kuuluu ja mikäli olette soittamassa niin sanotusti sopimattomaan aikaan eli soitatte yllättäen, kannattaa kysyä: onko sopiva hetki puhua? Myöntävän vastauksen jälkeen voitte kysyä harjoittelupaikkaa ja vastailla jatkokysymyksiin, kieltävän vastauksen jälkeen voi kohteliaasti kysyä milloin olisi sopiva hetki soittaa uudelleen? Niin, harjoittelijana teidän kannattaa osoittaa kiinnostusta ja soittaa uudelleen.
Miksi suosittelen puhelua? Tällä tavoin te saatte heti selville, ottaako mahdollinen harjoittelupaikka harjoittelijoita lainkaan. Lisäksi allekirjoittanut työskentelee sosiaalisella alalla, eli ala missä täytyy uskaltaa esiintyä ja kysyä kysymyksiä tuntemattomilta ihmisiltä. Lisäksi mitä se kertoisi minusta, jos en uskaltaisi kysyä puhelimitse harjoittelupaikkaa ja kirjoittaisin kuitenkin sähköpostilla olevani sosiaalinen ekstrovertti? Allekirjoittanut hoitaa puhelimitse harjoittelupaikkaan liittyvät kyselyt mieluummin kuin sähköpostitse, mutta jokainen tekee tämän itselleen sopivalla tavalla.
Haastattelu?
Tästä vaiheesta eteenpäin tulee todennäköisesti eroja siihen, kuinka eteneminen tapahtuu. Osaan harjoittelupaikoista riittää puhelu ja päivämäärien kertominen, jolloin tulee vastaus. Itse etenen kuitenkin vielä yhteen vaiheeseen ja se on haastattelu. Miksi näin? Tiedän, että osassa harjoittelupaikoissa harjoittelija otetaan seuraamaan työskentelyä sivusta, mutta tällä alalla oppiminen tapahtuu käytäntöön soveltamalla.
Eli haastattelen fysioterapeuttiopiskelijaa kysellen mille alalajille haluaa erikoistua samalla miettien, voinko auttaa esimerkiksi perusteiden opettamisessa ennen erikoistumista. Tämä tarkoittaa, että olisiko minulla sopivia asiakkaita opiskelijalle itsenäiseen tekemiseen. Harjoittelussa laitan opiskelijan aina tekemään itsenäistä työtä minimaalista tukea antaen, jolloin oppiminen on tehokkainta.
Voisin antaa vielä vinkki viitosen ja se on seuraava. Harjoittelupaikan vastaanotettuasi, älä peru sitä. Voi olla, että ohjaajasi on valmistellut sinulle jo asiakkaita oppimistasi tukeakseen ja peruminen tarkoittaa sitten pahoittelevien soittojen tekoa. Tällaisella toiminnalla saa kyllä itse sen mitä haluaa, mutta opiskelijat edustavat vaikka omaa luokkaansa ja peruminen saattaa tarkoittaa luokkakaveriltakin tulevan paikan menettämistä.
Yleisesti ottaen opiskelijoiden kanssa toimiminen on erittäin antoisaa ja pidän oivalluksen lampun sytyttämisestä. Se kehonkielen arvo, mitä opiskelijasta lähtee, kun on saanut yhdistettyä koulussa kerrotun teoriat käytäntöön ja samalla saanut asiakkaalta kiitokset on mahdotonta arvioida.
Koulun jälkeen
Entä sitten, kun hakee töitä. Yllä olevaa kannattaa pitää mielessä eli tutustu yritykseen ja selvitä puhelinsoitolla tarve palkata henkilökuntaa. Puhelimitse kannattaa myös kuulostella, minkälaista henkilökuntaa on tarve ja sen jälkeen muokata oma hakemus sopivammaksi ja lähettää se henkilölle keneen olit yhteydessä. Kannattaa myös harkita minkälaisen mielikuvan annat, jos lähetät saman hakemuksen kaikille alueen yrittäjille niin, että myös yrittäjät näkevät kenelle posti on mennyt.
Tärkeintä tässä vaiheessa kuitenkin on saada annettua hyvä mielikuva ja päästä haastatteluun, kuin saada vakuutettua ammattitaidosta sillä valmistumisen jälkeen sellaista ole vielä kerennyt hankkia. Joskus insinööriopintojen aikana näin diagrammin missä kerrottiin koulun jälkeen työpaikan saamiseen persoonan vaikuttavan noin 80 %:sti eli kannattaa treenata tätä taitoa jo kouluaikaan.
Harjoittelu- ja työpaikan hakeminen on tekniikka laji, jossa toistot tekevät mestarin. Näihin aiheisiin kannattaa paneutua ja harjoitella sekä varautua siihen, että onnistumisprosentti ei tule olemaan parhaillakaan lähelle 100 %. Koulun jälkeen kannattaa muistaa, että olet tilanteessa missä yritykset palkkaavat hyviä tyyppejä, joissa on potentiaalia. Kokemus tulee sitten myöhemmin automaattisesti töitä tehdessä.
Fysioinsinööri
Teppo Holopainen